Mitä tarkoittaa FOMO - some ja pelko jäädä paitsi jostain hyvästä

Lyhyt vastaus

FOMO tulee sanoista “fear of missing out”, suomeksi paitsijäämisen pelko. Se on se ahdistava tunne, että kaikki muut ovat juuri nyt jossain kivassa paikassa, kokemassa jotain hienoa tai viettämässä aikaa yhdessä, ja sinä et ole siellä. Some ei keksinyt ilmiötä, mutta se teki siitä paljon pahemman, koska nyt näet reaaliajassa, mitä olet väitetysti jäämässä paitsi.

Mistä sana tulee

FOMO ei ole mikään uusi TikTok-keksintö, vaikka moni luulee niin. Termin popularisoi Patrick McGinnis, silloinen Harvardin kauppakorkeakoulun opiskelija, kirjoittamassaan huumoripalstassa koulun HARBUS-lehdessä vuonna 2004. Samassa jutussa hän lanseerasi myös sanan FOBO, pelon paremmasta vaihtoehdosta.

Itse ilmiötä oli kuvattu jo aiemmin: markkinointistrategi Dan Herman käsitteli samaa ajatusta jo vuosituhannen vaihteessa omassa tutkimuksessaan, tosin ilman että kukaan vielä puhui kirjainlyhenteestä. Varsinaisesti sana FOMO lähti leviämään laajempaan käyttöön 2010-luvun alussa älypuhelinten ja some-sovellusten yleistyessä, ja se päätyi virallisesti Oxfordin englannin sanakirjaan vuonna 2013.

Samana vuonna psykologi Andrew Przybylski kollegoineen julkaisi tutkimuksen, jossa FOMO määriteltiin tieteellisesti: se on jatkuva huoli siitä, että muut kokevat juuri nyt jotain palkitsevaa, jota sinä et pääse kokemaan, yhdistettynä tarpeeseen pysyä koko ajan kärryillä siitä, mitä muut tekevät. Tutkimuksessa FOMO kytkettiin myös ihmisen perustarpeisiin: kokemukseen omasta pärjäämisestä, itsenäisyydestä ja siitä, että kuuluu johonkin. Kun nämä tarpeet eivät täyty arjessa, some tarjoaa helpon mutta pettävän tavan yrittää paikata puutetta.

Miksi some ruokkii sitä niin tehokkaasti

Ennen somea FOMO rajoittui lähinnä siihen, että kuulit jälkikäteen kavereiden bileistä, joihin et päässyt. Se sattui, mutta se loppui nopeasti, koska et nähnyt sitä koko ajan silmiesi edessä.

Some muutti tämän pysyväksi tilaksi. Feedisi täyttyy toisten ihmisten parhaista hetkistä: matkoista, juhlista, uusista suhteista, onnistumisista töissä. Et näe niiden tylsiä keskiviikkoiltoja tai epäonnistumisia, koska niitä ei jaeta yhtä innokkaasti. Vertaat siis omaa tavallista arkeasi muiden parhaisiin paloihin, ja se vertailu on aina epäreilu.

Tutkimuksissa FOMO on toistuvasti yhdistetty ahdistukseen ja stressiin some-käytön ja pahan olon välissä: mitä enemmän some herättää FOMOa, sitä todennäköisemmin runsas käyttö näkyy myös ahdistusoireina. Kiinnostava yksityiskohta on, että pelkkä some-käytön määrä ei ratkaise, vaan tapa käyttää sitä. Passiivinen selaaminen, eli pelkkä toisten sisällön katselu ilman omaa osallistumista, on tutkimuksissa yhdistetty vahvemmin ahdistukseen ja alakuloon kuin aktiivinen käyttö, kuten viestittely tai oma julkaiseminen. Selaaminen ruokkii vertailua, kun taas oikea vuorovaikutus ei ruoki sitä samalla tavalla.

FOMO myös iskee eri ihmisiin eri voimalla. Niillä, joilla taipumus paitsijäämisen pelkoon on jo valmiiksi voimakas, some-käytön lisääminen näyttää tutkimuksissa pahentavan ahdistusta entisestään. Niillä, joilla FOMO ei ole yhtä voimakas ilmiö, sama some-käyttö ei aiheuta samaa vaikutusta, ja saattaa jopa vähentää ahdistusta yhteydenpidon kautta. Some ei siis ole kaikille yhtä paha, vaan pahenee juuri niillä, joilla ongelma on jo olemassa.

Miltä FOMO näyttää käytännössä

FOMO ei aina näytä dramaattiselta. Useimmiten se on pieniä, arkisia hetkiä, joita et välttämättä edes tunnista FOMOksi ennen kuin joku nimeää sen.

Puhelimen tarkistaminen heti herätessä. Ensimmäinen ajatus ei ole “mitä minä teen tänään” vaan “mitä on tapahtunut sinä aikana kun nukuin”. Pelko siitä, että jotain tärkeää on jo ehtinyt mennä ohi.

Tarinoiden selaaminen tapahtumasta, johon et päässyt. Näet kaverin bileet Instagram-tarinoissa ja tunnet pistoksen rinnassa, vaikka et olisi edes halunnut mennä alun perin.

Osallistuminen johonkin väsyneenä, koska pelkäät jäävän paitsi. Menet illanviettoon vaikka olisit mieluummin kotona, koska ajatus siitä, että “kaikki muut ovat siellä ilman minua” tuntuu sietämättömältä.

Jatkuva ryhmäkeskustelujen tarkkailu. Et halua sanoa mitään erityistä, mutta ajatus siitä että keskustelu jatkuu ilman sinua saa sinut pitämään sovelluksen auki taustalla koko päivän.

Levottomuus lomalla tai vapaapäivänä. Vaikka olisit tekemässä jotain mukavaa, osa huomiosta menee siihen, mitä muualla juuri nyt tapahtuu, eikä siihen missä itse fyysisesti olet.

Yhteinen nimittäjä on huomion valuminen pois omasta hetkestä kohti kuviteltua parempaa hetkeä, jota joku muu juuri nyt elää. Tässä kohtaa se eroaa tavallisesta uteliaisuudesta tai halusta olla ajan tasalla: FOMO tuo mukanaan levottomuutta ja tunteen siitä, että jäät jotenkin ulkopuolelle, vaikka mitään konkreettista ei olisi edes menetetty.

Miten toimia, jos FOMO vaivaa

Ensin kannattaa tunnistaa, ettei FOMO ole merkki siitä, että elämäsi on huono. Se on merkki siitä, että aivosi reagoivat rakenteeseen, joka on suunniteltu pitämään sinut kiinni ruudussa mahdollisimman pitkään. Ongelma on enemmän mekanismissa kuin sinussa.

Rajaa passiivista selaamista, älä koko some-käyttöä. Koska tutkimuksissa nimenomaan päämäärätön selaaminen on yhdistetty pahempaan oloon, kannattaa kiinnittää huomio siihen, milloin avaat sovelluksen ilman mitään tarkoitusta. Aktiivinen viestittely oikeille ihmisille ei ole se ongelma.

Kokeile selkeää päivittäistä kattoa. Yhdessä hyvin tunnetussa kokeessa some-käytön rajaaminen noin puoleen tuntiin päivässä johti kolmessa viikossa mitattavaan yksinäisyyden ja alakulon vähenemiseen verrattuna ryhmään, joka jatkoi tavalliseen tapaan. Et tarvitse täydellistä some-paastoa, riittää selkeä ja realistinen raja.

Kysy itseltäsi, mitä oikeasti kaipaat. Jos FOMO liittyy usein tiettyyn tarpeeseen, kuten haluun kuulua joukkoon tai tuntea onnistuvasi jossain, mieti voisiko sen tarpeen täyttää suoraan sen sijaan että yrität paikata sitä selaamalla toisten elämää.

Ota käyttöön käsite JOMO. Se on FOMOn vastakohta, “joy of missing out”, eli ilo siitä, että jätät jotain tarkoituksella väliin. Kun opit huomaamaan, että vapaa-aika ilman muiden seuraamista voi tuntua hyvältä eikä puutteelta, FOMOn ote alkaa hellittää.

FOMO ei katoa kokonaan, koska se pohjautuu ihan aitoon ihmisen tarpeeseen kuulua joukkoon. Mutta et tarvitse jatkuvaa pääsyä kaikkien muiden elämään pysyäksesi mukana omassasi. Se, mitä juuri nyt teet omassa hetkessäsi, on aina todempaa kuin se, mitä joku muu ehkä tekee jossain toisaalla.