Mitä situationship tarkoittaa - suhde jolla ei ole nimeä

Situationship tarkoittaa suhdetta, joka on enemmän kuin kaveruus mutta vähemmän kuin virallinen parisuhde, eikä kumpikaan osapuoli ole koskaan sanonut ääneen mitä se oikeastaan on. Näette usein, viestittelette päivittäin, ehkä nukutte samassa sängyssä, mutta kukaan ei ole kysynyt “mitä me oikeastaan olemme” tai kysymykseen on vastattu olankohautuksella. Se on suhteen ja tilanteen välimuoto, siitä nimikin tulee: englannin sanoista situation ja relationship yhteen liitettynä.

Jos jäät miettimään onko teillä “jotain”, et tiedä saako muille puhua hänestä poikaystävänä tai tyttöystävänä, ja aina kun yrität ottaa asian puheeksi keskustelu livahtaa jonnekin muualle, olet todennäköisesti situationshipissa. Sekavuus ei ole sattumaa, vaan koko ilmiön ydin.

Mistä sana tulee ja miksi siitä puhutaan nyt niin paljon

Sana ei ole aivan uusi. Sitä on käytetty englanninkielisillä parisuhdepalstoilla jo 2000-luvun lopulla, kun ihmiset etsivät nimeä sille harmaalle alueelle, jossa moni deittaileva pariskunta viettää aikaa ennen kuin suhde joko vakiintuu tai loppuu. Vuosien varrella termi levisi blogeista somekeskusteluihin, ja 2010-luvun lopulla ja 2020-luvun alussa siitä tuli yksi tunnetuimmista deittisanaston käsitteistä erityisesti nuoremman polven puheessa. Sana on nykyään niin vakiintunut, että se löytyy myös isoista englannin sanakirjoista slangi ja arkikielen merkintöjen joukosta.

Syy suosioon on aika ilmeinen, jos katsoo miten treffailu on muuttunut. Deittisovellukset tekevät uusiin ihmisiin tutustumisesta helppoa mutta sitoutumisesta vaikeampaa, koska vaihtoehtoja tuntuu olevan aina lisää yhden pyyhkäisyn päässä. Kun kukaan ei halua olla se, joka määrittelee suhteen ensin ja ehkä näyttää siltä, että haluaa liikaa, moni jättää koko keskustelun käymättä. Lopputulos on suhde, joka etenee tunteiden ja tekojen tasolla mutta pysyy sanoina määrittelemättä.

Tuoreen yhdysvaltalaisen YouGov-kyselyn mukaan noin joka toinen 18-34-vuotias on ollut jossain vaiheessa elämäänsä situationshipissa. Se ei ole marginaali ilmiö vaan yksi tavallisimmista tavoista, joilla ihmissuhteet nykyään alkavat ja joskus jäävät junnaamaan paikoilleen.

Situationship ei ole sama asia kuin seksikaveruus

Näitä kahta sekoitetaan jatkuvasti, mutta ero on tärkeä. Seksikaveruudessa, eli friends with benefits tyylisessä järjestelyssä, molemmat osapuolet tietävät ja hyväksyvät säännöt: tämä on kevyttä, ei tunteita, ei tulevaisuuden suunnittelua. Sopimus on ääneen sanottu, vaikka se olisi vain yksi lyhyt keskustelu.

Situationshipissa sopimusta ei ole. Vähintään toisella osapuolella on oikeita tunteita tai toiveita suhteen etenemisestä, mutta kumpikaan ei ole valmis sanomaan sitä ääneen. Juuri se epävarmuus on tunnusmerkki: jos et ole varma kumman tyyppisestä suhteesta on kyse, se on jo itsessään vihje siitä että olet situationshipissa. Aidossa seksikaveruudessa kumpikaan ei jää miettimään asiaa, koska säännöt ovat selvät alusta asti.

Miksi situationship tuntuu niin turhauttavalta

Aivot eivät pidä epäselvyydestä. Kun suhteella on selkeä status, tiedät mihin voit varautua ja mitä voit odottaa. Kun status on auki, mieli jää pyörimään samojen kysymysten ympärillä uudestaan ja uudestaan: pitäisikö kysyä, mitä hän oikeasti ajattelee, olenko liikaa vai liian vähän. Tutkimusten mukaan tällainen määrittelemätön epävarmuus tuottaa enemmän ahdistusta kuin selkeästi rajattu tilanne, vaikka se rajattu tilanne olisi vaikkapa ero.

Mukaan sekoittuu myös ihan kemiallinen puoli. Läheisyys ja hellyys aktivoivat samoja mielihyväjärjestelmiä kuin vakiintuneessa suhteessakin, mutta kun hyvät hetket vuorottelevat hiljaisuuden tai etäisyyden kanssa, aivot reagoivat tähän vaihteluun voimakkaammin kuin tasaiseen läheisyyteen. Sama mekanismi tekee esimerkiksi peliriippuvuudesta koukuttavaa: kun palkinto tulee epäsäännöllisesti, siitä tulee vaikeampi irrottautua kuin jos palkintoa ei tulisi ollenkaan tai jos sitä tulisi aina.

Toinen syy jäädä paikoilleen on ihan käytännöllinen. Mitä enemmän aikaa, viestejä ja tunteita on jo laittanut johonkin, sitä vaikeampi siitä on luopua, vaikka tilanne ei etenisikään mihinkään. Moni ajattelee myös, että situationship on välivaihe matkalla johonkin virallisempaan, ikään kuin odotushuone, jossa ollaan kunnes toinen on valmis. Todellisuudessa moni situationship ei koskaan muutu miksikään muuksi, koska kummallakaan ei ole syytä muuttaa tilannetta niin kauan kuin nykyinen järjestely on riittävän mukava.

Käytännön esimerkkejä arjesta

Situationship näkyy arjessa aika tunnistettavina tilanteina, vaikka jokainen niistä tuntuu aina yksilölliseltä sisältä katsottuna.

Yksi yleinen tilanne on viikonloppuystävä. Näette lähes joka viikonloppu, vietätte yön yhdessä, aamiaisella jutellaan ihan kuin oltaisiin pariskunta, mutta arkena ei viestitellä juuri ollenkaan ja kumpikaan ei ehdota tapaamista viikolla. Kun kysyt itseltäsi miksi näin on, vastausta ei tule, koska kumpikaan ei ole koskaan sopinut miten usein nähdään tai miksi juuri niin.

Toinen tuttu tilanne on some-etäisyys reaalielämän läheisyyden rinnalla. Vietätte paljon aikaa kahden kesken, mutta kumpikaan ei laita toisesta kuvaa somekanaviinsa eikä toista mainita ystäville nimeltä, vaan puhutaan epämääräisesti “yhdestä tyypistä”. Jos joku kysyy suoraan oletteko yhdessä, molemmat vastaavat jotain epämääräistä eivätkä koskaan suoraa kyllä tai ei.

Kolmas esimerkki on tulevaisuuden suunnitelmien puuttuminen. Puhutte ehkä paljon nykyhetkestä, mutta kun keskustelu kääntyy tulevaan, esimerkiksi yhteiseen matkaan tai siihen missä kumpikin on vuoden päästä, toinen vaihtaa aihetta tai vastaa vitsillä. Tulevaisuudesta puhuminen tuntuu liian isolta askeleelta, vaikka nykyhetki muistuttaisi jo aika paljon parisuhdetta.

Neljäs tyyppitilanne on mustasukkaisuus ilman oikeutta siihen. Toinen saattaa reagoida pahasti, jos kuulee sinun tapailevan muita, mutta samalla kieltäytyy kutsumasta suhdettanne mihinkään, mikä antaisi kummallekaan oikeuden vaatia uskollisuutta. Tämä ristiriita, tunteet ilman sääntöjä, on ehkä kaikkein selkeimpiä situationshipin tunnusmerkkejä, koska se paljastaa että kumpikin haluaa suhteen edut ilman velvoitteita.

Tunnusmerkit: näin tunnistat oman tilanteesi

Muutama kysymys auttaa hahmottamaan onko kyse situationshipista:

Vältätkö te molemmat puhumasta suhteen tilasta, tai kääntääkö toinen aiheen aina joksikin muuksi kun yrität ottaa sen esiin? Tämä on ehkä selkein merkki. Aito parisuhde ei pelkää sanaa “me”, mutta situationshipissa se sana tuntuu vaaralliselta ääneen sanoa.

Epäröitkö kun joku kysyy onko sinulla seurustelukumppani, tai tunnetko kiusaantumista jos joudut esittelemään hänet ystäville tai perheelle? Jos et tiedä miten häntä pitäisi kutsua, kyse ei ole vahingosta vaan siitä, ettei tilannetta ole koskaan määritelty.

Vaihteleeko läheisyys ilman selkeää syytä? Yhtenä viikkona viestitellään joka päivä ja nähdään usein, seuraavalla toinen katoaa kokonaan ilman selitystä, ja sitten kaikki jatkuu taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä epätasaisuus on tyypillistä juuri sille, koska kumpikaan ei ole velvollinen selittämään käytöstään toiselle.

Toivotko hiljaa mielessäsi, että tilanne muuttuisi joksikin vakavammaksi, mutta et uskalla sanoa sitä ääneen peläten että toinen katoaa kokonaan jos painostat liikaa? Tämä toive tulevasta ilman varmuutta on ehkä koko ilmiön tunnusomaisin piirre.

Jos vastasit kyllä useampaan kohtaan, kyse on lähes varmasti situationshipista eikä kevyestä tai selkeästi sovitusta suhteesta.

Milloin ja miten asiasta kannattaa puhua

Situationship ei ole automaattisesti huono asia. Jos molemmille sopii tilanne juuri sellaisena kuin se on, eikä kumpikaan odota mitään enempää, se voi toimia ihan hyvin jonkin aikaa. Ongelma syntyy silloin kun toinen haluaisi enemmän mutta ei uskalla sanoa sitä, koska pelkää menettävänsä koko suhteen jos vaatii selkeyttä.

Jos huomaat itsesi miettivän tilannetta jatkuvasti, tarkkailevan viestien vastausaikoja tai jännittävän joka kerta kun aiheesta on tulossa puhetta, se on merkki siitä että epävarmuus alkaa maksaa enemmän kuin suhde antaa. Silloin kannattaa ottaa asia suoraan puheeksi, mieluiten kasvotusten eikä viestillä. Ei tarvitse tehdä siitä isoa draamaa, riittää yksinkertainen kysymys: mitä me oikeastaan olemme toisillemme, ja haluammeko molemmat samaa asiaa?

Kahdenlaisia vastauksia yleensä tulee. Jos toinenkin haluaa selkeyttä, keskustelu voi johtaa oikeaan suhteeseen tai ainakin yhteiseen ymmärrykseen siitä mihin suuntaan ollaan menossa. Jos toinen vaikenee, vaihtaa aihetta tai selittelee ettei “halua määritellä mitään”, se on itsessään vastaus. Se kertoo, että toinen on tyytyväinen epämääräisyyteen, koska se ei sido häntä mihinkään.

Oma kannattaa myös kysyä itseltä rehellisesti: odotatko enemmän, koska uskot sen olevan mahdollista, vai koska pelkäät jäädä yksin jos päästät irti tästä epävarmasta järjestelystä? Ero näiden kahden välillä ratkaisee usein sen, kannattaako jäädä odottamaan vai kannattaako astua pois tilanteesta, joka ei koskaan lupaudu miksikään.

Situationship on tässä ajassa niin yleinen ilmiö, että sille kannatti keksiä oma sana. Se ei tarkoita, että se olisi normaalia sietää loputtomiin, jos se sattuu. Suhteen ei tarvitse olla virallinen ollakseen hyvä, mutta jos huomaat itsesi kaipaavan selkeyttä etkä saa sitä, se ei ole liikaa vaadittu, se on ihan tavallinen tarve tietää missä seisot.